Alamaissa. Mieli on kiehtova asia. Mielen sairaus, sairastaminen, suru ja tunteet. Ei ole kytkintä, jolla katkaista valot, ettei pää miettisi ja tekisi työtään. Joku joka paremmin tuntee, voisi todeta että ei siellä paljoa muutenkaan mitään ylevää pesi. Kaljun alla siis.
Mietin jo tuossa eilen, että onko minussa jotakin vialla, kun itkeminen on loppunut? Vertaan itseäni vaimooni, jolla on herkkyyttä näyttää tunteensa avoimemmin. Peitänkö siis tunteeni? Ehkä osittain, sillä työminäni toimii melko konemaisesti tarvittaessa. Kuitenkin olen päätynyt siihen, etten tunteitani peitä, vaan suruni muuntuu melankolisuudeksi, masennukseksi ja sellaiseksi aivot narikassa toiminnaksi. Sohvakuolema ja mitäänsaamattomuus vaivaa. Sitä on vitun surullinen, mutta se näkyy minussa eri tavalla kuin vaikkapa vaimossani.
Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, jota hoidetaan lääkkeillä. Suuren lääkeremontin jälkeen masennus otti ja lähti toisiin hommiin, kun huomasi minussa epäotollisen alustan toimia. Nyt aidosti pelkään, että Roosan kuolema jättää mieleeni arven, joka oireilee jatkossa jollakin tavalla. Olen huomannut kaavamaisuuden, jolla toimin. Kun masennusjakso alkaa, niin se on sitten pidempään sitä samaa paskaa koko vitun ajan. Pelottaa, sillä mennessäni siihen tilaan on sieltä saatanan vaikea kammeta itsensä takaisin ihmiseksi.
Olen työkykyinen vain työni vuoksi. Ellei minulla olisi rutiineja ja työtä jota aidosti rakastan olisin skutsissa. Olen alkoholisti. Se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole varaa olla kypärästäni rikki. En pelkää joutuvani juomaan, enkä alkoholismin puhkeamista uudelleen karmaisevaan kukkaansa. Pelkään enemmän sitä, että kun mielen alamäki alkaa en todellakaan polkaise jarruja, vaan annan itseni virran vietäväksi. Vene vailla ohjaajaa. Ohjaaja vailla venettä.
Tuonelan lautturi. Ajatuminen tuuliajolle tarkoittaa melko huonoja asioita. Kun pysyn kunnossa ja hoidan itseäni olen turvassa. Mikäli ajaudun ulkokehään olen vaarassa ohjautua liian kauaksi keskiöstä, itseni hoitamisesta, joka tarkoittaa AA-ta. AA on kaiken hyvinvoinnin avain. Jos olen raittiuessa vahvalla pohjalla ei minulla ole hätää, mutta mielen mustuminen ohjaa venhoa väärään suuntaan. Kun ohjaus kusee on tehtävä korjausliike. Korjausliikkeen aikaiseksi saamiseksi vaaditaankin jo pientä ihmettä.
Hyvinvointini ja tasapainoni on herkällä pohjalla. Alkoholistit ovat tunne-elämältään sairaita siksi, että me olemme huomattavasti tunneälyltämme herkempiä, kuin ns virtaset. Kaikki pitää tehdä suurieleisesti ja mahtipontisesti, sillä alkoholistit ovat itseriittoisia, joten kun lähtee menemään päin vittua, niin saatamme painaa kaasua. Ja kun kone karjaisee hevosvoimille käskyjään liikkua, niin liike on ripeätä.
On vaatinut aivan helvetillisen määrän töitä saadakseen itsetuntonsa siihen kuntoon, että osaa selvin päin kohdata tunteensa. Juominen on oire ja oireilu johtaa juomiseen. On todella helppo paeta tunteitaan puuduttamalla ne kemialla. Kemiallinen puudutus vain tarkoittaa sitä, että kun on viinalle allerginen, niin se ei ole hyvä korjausliike. Kun otan, niin otan. Minulla ei ole sellaista kykyä kuin kohtuudella juovilla. Minä en osaa lopettaa. Pelko tunteidensa kohtaamisesta on niin suuri, että niitä paetakseen sitä juo lisää. Olen täysin vakuuttunut siitä, että seuraava sortuminen johtaa kuolemaan. Niin lähellä sitä veteen piirrettyä rajaa olen monesti käynyt, että tiedän miltä kuoleman henki haisee. Muistan lopun elämääni kuinka sitten juomakenttien juoksuhaudoissa olin itseni kanssa niin solmussa, että pidin hengettömäksi heittäytymistä oikeasti helevetin hyvänä tienä pois, kun ei osannut enää muutakaan tehdä.
En halua enää koskaan soittaa kisahallille ja todeta sairaanhoitajalle, että jos et ota minua sinne, niin hyppään sporan alle. Auroran kautta ulos ei ollut mitenkään hieno kokemus, vaikkakin vain haastatteluun asti päätyikin. Tunnen monia, jotka ovat hautautuneet niin syvälle kypäränsä halkeamiin ja säröihin, että niitä on pitänyt korjailla mielisairaalassa.
On hienoa että tunnistan vaaran osatakseni sitä välttää. On pelottavaa tuntea itsensä niin hyvin, että tietää kaiken edellämainitun täysin mahdolliseksi. Kesti kauan kun peilistä alkoi hahmottumaan se Kimmo, joka tällä hetkellä olen. Ehjä, kokonainen ihminen.
-Kimmo-
keskiviikko, 18. huhtikuuta 2012
lauantai, 14. huhtikuuta 2012
Muistelua
Surutyö
Jopa taivas on itkenyt sateen muodossa kolmatta päivää putkeen. Omat itkut on kai itketty, sillä luulen luopumisen aikaisten itkujen tyhjentäneen kyynelkanavat. Surutyö tapahtuu muistelemalla kaikkea sitä iloa jota Roosa toi ja kaikkia niitä tapahtumia, luonteenpiirteitä ja maneereja joita Roosalla oli. Kun tulee paha olla ja suru alkaa tuntua voimakkaammin, niin sitä keskittyneemmin ajattelen kaikkea positiivista mitä Roosa elämäämme toi.
Koti tuntuu melko tyhjältä, vaikka elämäähän se on täynnä. Tyhjiö, jonka menetys jätti ei täyty millään ja asian kanssa on vain opittava elämään. Flegmaattisuus vaivaa, eikä sitä saa oikein mistään mitään irti. Nyt on aika olla ja möllöttää, että jaksaa palata taas arkeen. Vaimon tuska on vaikeata katsottavaa, eikä toisen kurjaan oloon voi muuta apua tarjota kuin läheisyyden. Läheisyys on huomattavasti kasvanut kokemuksen myötä. Ajan mittaan tämä helpottaa, vaikka siihen on nyt tällä hetkellä vaikea uskoa.
Kuis kulkee?
Kiitos kysymästä. Luokattoman pitkä sairasteluputki piti sen verran mieltä mustana ettei saanut tekstiä suollettua ulos, eikä tämä mikään saatanan sairaspäiväkirja ole. Sen verran on edennyt asiat, että kutsu kirralle saapui postin mukana ja leikkaus on edessä sitten joskus tulevaisuudessa. Leikkausjonot ovat mittavat, eikä nivustyrä kuulu akuuteihimpiin tapauksiin. Vakituinen marina kirurgien suusta on, että tyrät lähetetään liian aikaisin leikkausjonoon, jonka vastapainona on marina siitä, että miksi näitä ei voi lähettää ajoissa leikkaukseen, mieluusti ennen kuroutumista. Näin toimii Helsinkiläinen terveydenhuolto. Lääkkeiden vaihdos on auttanut sen verran, että masennus on kadonnut. Se sairasteluista.
Talven mittainen tauko valokuvauksesta on alkanut jo tuottamaan vieroitusoireita ja aikomus on heti kun sateet loppuvat jalkautua kameran kanssa ulos. Kamera on vedenpitävä, kameran takana vedenpitävyyttä ei ole todettu. Eleskelen jonkin sortin työntäytteistä elämää, koska se pitää poissa pahanteosta. Pahanteolla tarkoitan alkoholistisia ajatuksia. Yli kolmeen vuoteen ei ole käynyt mielessä millään tavalla, viina siis. Tissit ja pillu käyvät mielessä säännöllisesti.
Kätevä aasinsilta havaittu. Tästä pääsemme lapsen tekoon. eli olisi tarkoitus saada perheenlisäystä, joka tapahtuu vaimon jakautumisella. Jokaiselle mikrobiologiasta tuttu termi. Talvemmalla pääsimme lapsettomuusklinikalle ja molempien todettiin olevan fyysiseti siinä kunnossa että homman pitäisi tapahtua luomuna. Lainaan erästä gynekologiamme, joka totesi että paras tulos saavutetaan panemalla. No ei ole saavutettu. Se alkaa jo vituttamaan.
Asioita mitä tässä on tapahtunut on paljon. Jotenkin ne ovat jo hautautuneet kaiken nykyisen alle. Talvemmalla tuli kirje maistraatista, jossa todettiin äitini olevan siinä kunnossa että tarvitsee asioidenhoitajaa. Soitin maistraattiin, josta ei annettu tietenkään sen kummempia tietoja, vaan kysyttiin kiinnostustani tehtävään. No ei kiinnosta. Jotenkin pakkohuostaanotto kahden kuukauden ikäisenä on vieroittanut äidistä ja minulle on oikeasti aika paskan hailea mitä tulee tapahtumaan. Viha ja katkeruus ovat asioita joihin alkoholistilla ei ole varaa, enkä kumpaakaan niistä ole. Olen aikoja sitten antanut anteeksi mielessäni ja se riittää. Kävi mielessä, josko ottaisi yhteyttä äitiin suoraan ja kyselisi hieman hänen voinnistaan. Ajatus pyöriti minua pitkään. Kysyin itseltäni, että tuleeko minun ottaa yhteyksiä äitiini ennen kuin hänestä aika jättää? Päätin että mietin asiaa kaikilta mahdollisilta kannoilta ja päädyin pidättäytymään yhteydenotosta. Emme ole olleet yhteyksissä varsinaisesti koko elämäni aikana, joten en koe tarvetta siihen nytkään.
Tulenko katumaan ratkaisua? En usko. Sidettä välillämme ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Äitini tilanne sai miettimään asioita uudestaan. Entä kaikki ne laitokset joissa olen ollut? Tulisiko niiden suuntaan ottaa yhteyksiä. Ei. En näe sitä osiota elämästäni millään tasolla positiivisena asiana, joten on parempi pitää asiat nykyisellä kantillaan. Jotkut arkiset asiat joskus hieman satuttavat historiikissa. Pikkujoulujen teema töissä oli kahdeksankymmentäluku ja kaikilta pyydettiin kuvaa tuosta ajasta, eli miltä oli noina olkatoppauksien kulta-aikoina näyttänyt? Veti hieman hiljaiseksi, sillä minusta ei ole kuvan kuvaa lapsuuden, tai nuoruuden ajalta. Kuvia on laitoksissa joissa olen asunut varmasti paljon, mutta itselleni ei niistä ole päätynyt yksikään.
Voin kuitenkin lopuksi kertoa miltä tuolloin näytin. Tukka persiisiin asti, prätkärotsi, venom selkälippu, niittejä, killuttimia, varsilenkkarit ja mopobensan haju, kynnen aluset moponrasvassa, tupakka huulessa ja vitunmoinen määrä teiniangstia, joka ei ole hellittänyt vieläkään.
-Kimmo-
Jopa taivas on itkenyt sateen muodossa kolmatta päivää putkeen. Omat itkut on kai itketty, sillä luulen luopumisen aikaisten itkujen tyhjentäneen kyynelkanavat. Surutyö tapahtuu muistelemalla kaikkea sitä iloa jota Roosa toi ja kaikkia niitä tapahtumia, luonteenpiirteitä ja maneereja joita Roosalla oli. Kun tulee paha olla ja suru alkaa tuntua voimakkaammin, niin sitä keskittyneemmin ajattelen kaikkea positiivista mitä Roosa elämäämme toi.
Koti tuntuu melko tyhjältä, vaikka elämäähän se on täynnä. Tyhjiö, jonka menetys jätti ei täyty millään ja asian kanssa on vain opittava elämään. Flegmaattisuus vaivaa, eikä sitä saa oikein mistään mitään irti. Nyt on aika olla ja möllöttää, että jaksaa palata taas arkeen. Vaimon tuska on vaikeata katsottavaa, eikä toisen kurjaan oloon voi muuta apua tarjota kuin läheisyyden. Läheisyys on huomattavasti kasvanut kokemuksen myötä. Ajan mittaan tämä helpottaa, vaikka siihen on nyt tällä hetkellä vaikea uskoa.
Kuis kulkee?
Kiitos kysymästä. Luokattoman pitkä sairasteluputki piti sen verran mieltä mustana ettei saanut tekstiä suollettua ulos, eikä tämä mikään saatanan sairaspäiväkirja ole. Sen verran on edennyt asiat, että kutsu kirralle saapui postin mukana ja leikkaus on edessä sitten joskus tulevaisuudessa. Leikkausjonot ovat mittavat, eikä nivustyrä kuulu akuuteihimpiin tapauksiin. Vakituinen marina kirurgien suusta on, että tyrät lähetetään liian aikaisin leikkausjonoon, jonka vastapainona on marina siitä, että miksi näitä ei voi lähettää ajoissa leikkaukseen, mieluusti ennen kuroutumista. Näin toimii Helsinkiläinen terveydenhuolto. Lääkkeiden vaihdos on auttanut sen verran, että masennus on kadonnut. Se sairasteluista.
Talven mittainen tauko valokuvauksesta on alkanut jo tuottamaan vieroitusoireita ja aikomus on heti kun sateet loppuvat jalkautua kameran kanssa ulos. Kamera on vedenpitävä, kameran takana vedenpitävyyttä ei ole todettu. Eleskelen jonkin sortin työntäytteistä elämää, koska se pitää poissa pahanteosta. Pahanteolla tarkoitan alkoholistisia ajatuksia. Yli kolmeen vuoteen ei ole käynyt mielessä millään tavalla, viina siis. Tissit ja pillu käyvät mielessä säännöllisesti.
Kätevä aasinsilta havaittu. Tästä pääsemme lapsen tekoon. eli olisi tarkoitus saada perheenlisäystä, joka tapahtuu vaimon jakautumisella. Jokaiselle mikrobiologiasta tuttu termi. Talvemmalla pääsimme lapsettomuusklinikalle ja molempien todettiin olevan fyysiseti siinä kunnossa että homman pitäisi tapahtua luomuna. Lainaan erästä gynekologiamme, joka totesi että paras tulos saavutetaan panemalla. No ei ole saavutettu. Se alkaa jo vituttamaan.
Asioita mitä tässä on tapahtunut on paljon. Jotenkin ne ovat jo hautautuneet kaiken nykyisen alle. Talvemmalla tuli kirje maistraatista, jossa todettiin äitini olevan siinä kunnossa että tarvitsee asioidenhoitajaa. Soitin maistraattiin, josta ei annettu tietenkään sen kummempia tietoja, vaan kysyttiin kiinnostustani tehtävään. No ei kiinnosta. Jotenkin pakkohuostaanotto kahden kuukauden ikäisenä on vieroittanut äidistä ja minulle on oikeasti aika paskan hailea mitä tulee tapahtumaan. Viha ja katkeruus ovat asioita joihin alkoholistilla ei ole varaa, enkä kumpaakaan niistä ole. Olen aikoja sitten antanut anteeksi mielessäni ja se riittää. Kävi mielessä, josko ottaisi yhteyttä äitiin suoraan ja kyselisi hieman hänen voinnistaan. Ajatus pyöriti minua pitkään. Kysyin itseltäni, että tuleeko minun ottaa yhteyksiä äitiini ennen kuin hänestä aika jättää? Päätin että mietin asiaa kaikilta mahdollisilta kannoilta ja päädyin pidättäytymään yhteydenotosta. Emme ole olleet yhteyksissä varsinaisesti koko elämäni aikana, joten en koe tarvetta siihen nytkään.
Tulenko katumaan ratkaisua? En usko. Sidettä välillämme ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Äitini tilanne sai miettimään asioita uudestaan. Entä kaikki ne laitokset joissa olen ollut? Tulisiko niiden suuntaan ottaa yhteyksiä. Ei. En näe sitä osiota elämästäni millään tasolla positiivisena asiana, joten on parempi pitää asiat nykyisellä kantillaan. Jotkut arkiset asiat joskus hieman satuttavat historiikissa. Pikkujoulujen teema töissä oli kahdeksankymmentäluku ja kaikilta pyydettiin kuvaa tuosta ajasta, eli miltä oli noina olkatoppauksien kulta-aikoina näyttänyt? Veti hieman hiljaiseksi, sillä minusta ei ole kuvan kuvaa lapsuuden, tai nuoruuden ajalta. Kuvia on laitoksissa joissa olen asunut varmasti paljon, mutta itselleni ei niistä ole päätynyt yksikään.
Voin kuitenkin lopuksi kertoa miltä tuolloin näytin. Tukka persiisiin asti, prätkärotsi, venom selkälippu, niittejä, killuttimia, varsilenkkarit ja mopobensan haju, kynnen aluset moponrasvassa, tupakka huulessa ja vitunmoinen määrä teiniangstia, joka ei ole hellittänyt vieläkään.
-Kimmo-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)