Vituttaa ja masentaa. Syytä en osaa paikallistaa. Yksi syy armottomaan vitutukseen lienee tuolla sosiaalisessa mediassa totaalinen kyllästyminen kaiken pintapuolisuuteen. Facebookissa näkyy oikealla lista ihmisistä jotka ovat sosiaalisessa ympyrässäsi. Kyllästyin koska tunne että kukaan ei oikeasti tunne minua alkoi painamaan harteilla. Tässä viettää jonkin sortin kaksoiselämää, jonka keskiössä ei ole minä itse, vaan se joka naamakirjassa esiintyy. Facebook on turhanpäiväistä paskaa, koska se todella estää ihmissuhteita kehittymästä oikealla tavalla. Se että joku urpo päivittää tilakseen @work ja tekee sen joka aamu on melko pintapuolista paskaa. @work, @home, @vittu jotakin. Suksikaa kaikki vittuun ja hankkikaa elämä. Vituttaa ettei kukaan josta oikeasti välittää osallistu sosiaalisessa mediassa tapetin tapahtumiin millään tavalla, vaan koko homma on jonkin vitun farmvillen pelaamista ja minulle ruksimista että vittuun tuollaiset paskajulkaisut tapetiltani.
Kavereihin kuuluu työkavereita, jokunen AA-lainen ja ihmisiä joita on tarttunut ystäviksi matkan varrella. Huomasin että naamakirja todella vähentää oikean elämän aitoja ystävyyssuhteita sen vuoksi, että virtuaalisesti päivittelemme tapeteillemme mitä tarpeettominta tietoa, vailla mitään tunteita. Vitutus kulminoitui sitten siihen, että hyvä ystäväni saapui pohjoisesta ja tapasimme oikeasti ja paransimme valokuvauksen ohessa maailmaa ja jaoimme syvällisesti asioita elämistämme. Tämä kaikki johti sitten melkoiseen shöyhyn tuolla pääkopassa. Tarkistelin kavereitani ja huomasin etten ole suurimman osan kanssa ollut tekemisissä pariin vuoteen face to face. Mitä vittua? Viimeinen niitti lienee se että kun ruksin naamakirjan mystisesti randomilla ehdottamia mahdollisia kavereita laitoin vahingossa että lisää kaveriksi. Ihmisestä en ollut koskaan kuullutkaan, eikä hän varmasti minusta. Laitoin yksityisviestin perään että sori, klikkasin väärää nappia ja silleensä. Vastauksena tuli hyväksyntä kaveripyyntöön. Mitä vittua? Ko ihmisellä näyttikin olevan yli kolme tuhatta kaveria, joten..
Sosiaalisesta mediasta en poistunut, mutta deletoin koko historiikkini tapetilta ja perustin ryhmän, jossa tuntuu olevan ainoat täysipäiset ihmiset maailmassa. Omalle tapetilleni en tule todennäköisesti enää koskaan päivittämään mitään, ellei mieli muutu. Tällä hetkellä on vaikea nähdä että muuttuisi.
Luulen että pieni alakulo johtuu samasta syystä. Eli olen oikeasti aika vitun yksinäinen. En halua olla lärvi kaverilistassa vaan ihminen, aito ystävä . Onko se nyt vittu liikaa pyydetty? Sosiaalinen piirini on AA-ssa jossa taitaa olla ainoat ihmiset jotka vaimon lisäksi todella tuntevat minut. Sellaisessa ympäristössä haluan elää. En saatana virtuaalisena klikkaajana bitti avaruudessa.
Muuten menee ihan jees kiitti kysymästä. Elämän laadun paraneminen on melko mykistävää. Nukkuminen onnistuu ja sitä on paljon pirteämpi monella tapaa. Moni ihminen lääkäriäni myöten on sanonut että näytän pirteämmältä, hyväntuuliselta eikä puheeni ole enää niin epäselvää. On totta, että vanha lääkistys sai minut artikuloimaan melko huonosti. 1000mg absenoria sen kai aiheutti, koska suositeltu annos on 750mg. Näin malmin psykpolilla. Terveisiä vaan sinnekin, ei ole teitä ikävä. Olen melkoinen suorittaja työssäni, perfektionisti ja eniten ammattiylpeyttä omaava ihminen jonka olen koskaan tavannut. Tämä on huomattu myös työnantajan puolelta ja vastuu kasvaa vuoden vaihteessa.
Yksi mikä saattaa aiheuttaa pientä alakuloa ja vitutusta on tuo lapsenteko. Miksi homma ei voi vain tapahtua ilman että se saatana menee väkisinmakaamiseksi? Ei ole juuri paljoakaan enää romantiikkaa jäljellä, vaan homma pitää tehtä koska homma pitää tehdä. Vituttaa että ihmiset jotka eivät halua lapsia tulevat raskaaksi satunnaisesta yhden yön suhteesta ja taas ne, otka todella haluaisivat lapsen eivät sitä millään meinaa saada. Toivon todella että saisimme raskauden aikaiseksi pika puoliin. Olen kohta nelikymppinen, ei minulla loputtomiin ole aikaa, elämä kun on rajallinen. Haluaisin nähdä joskus lapsen lapseni, mutta matikalla laskettuna tämän toteutuminen tarkoittaa pikaista onnistumista.
Tässä viimeiset näin lyhyesti. Palaan ensi viikosta asiaan.
Naamakirjasta olen samaa mieltä, siis noin ystävä mielessä. Joihinkin työkontakteihin se on hyvä vaihtoehto olla joissain tekemisissä. Minua ärsyttävät fb:ssä ne ihmiset, jotka laittavat kaveripyyntöjä ja selvästi roikkuvat mukana, ja lukevat postauksia, mutta eivät itse jaa koskaan mitään. Kun sitten oppii suhtautumaan siihen, että kyse on vain jostain "tuttukirjasta", niin homma on ihan O.K. Oikeaan ystävyyteen sitä ei kuitenkaan kannata sotkea. Muutenkin fb:n luoma kuva jatkuvasta tavoitettavuudesta on syvältä. Toki olen addiktoitunut systeemiin ja ainahan sitä voi vaikka katsella sukulaisten lomakuvia ja kokea jonkinlaista "yhteen kuuluvuuden korviketta". Anyway, fb ei korvaa oikeita ihmissuhteita, mutta toisinaan täydentää niitä. Ilmankin voisi tulla toimeen.
VastaaPoistaMinulla välistä menee tuo vitutus niin rankaksi, että olen jopa kerran ottanut pari päivää sairauslomaa, koska en olisi sopinut ihmisten sekaan:) Niin. En olekaan ajatellut naamakirjaa tuolta kantilta..
VastaaPoistaPaluu on siis mahdollinen, se vaan vaatii että joku kaipaa siellä minua. Nyt en tarkoita että sinun pitäisi heti mennä sinne minua huhuilemaan.