Olen saanut elämäni takaisin. Uskomatonta mutta näin asia on. Jatkuva väsymys ja nukkumisen tarve on poistunut, enkä ole kahteen viikkoon ottanut yksiäkään päiväunia. Väärän lääkityksen lopettaminen ja ongelmiini täsmällisiin ratkaisuihin keskittynyt lääkehoito on palauttanut normaalin elämän rytmin. Tuntuu uskomattomalta nukkua 7-8 tuntia yössä, kun vielä kuukausi sitten nukuin pahimmillaan 4 tuntia per yö. Olen viimeiset kaksi vuotta siis käynyt töissä vaativassa ammatissa neljän tunnin yöunilla, joka voitaneen laskea melkoiseksi suoritukseksi. Viime yönä erittäin henkisesti raskaan työpäivän päätteeksi sain nukuttua 10 tuntia. Olo on kertakaikkiaan mahtava.
Paljon tapahtuu elämässä tällä hetkellä. Isäksi pääseminen on tärkein projekti tällä hetkellä ja sen kanssa pieni tuskastuminen on tosi asia. Ehkäisy heitettiin romukoppaan kaksi vuotta sitten ja viimeisen muutaman kuukauden olemme yrittäneet todella päästä toivottuun tulokseen. Kuukautisten alkaminen on aina minulle se vittumaisin uutinen. Alkaa vituttamaan kun ei natsaa. Tuntuu kurjalta kun kaveripiirissä on yksi joka oman puheensa mukaan suurin piirtein näytti naiselle pippeliä ja heti oltiin paksuna. Hoitoon on hakeuduttu, joten jospa olisimme kohta viisaampia asian suhteen. Haluan lapsen ja kokea isyyden ihmeen. Ei se ole liikaa pyydetty. Lapsi ei olisi mahtunut kuvioihin yhtään aiemmin risaisen elämäni vuoksi. Nyt kun kaikki on suurin piirtein kunnossa olisi melko mahtavaa onnistua. Tässä on kokeiltu lääketieteelisten faktojen lisäksi kaikkea aina taikauskoon saakka. Olemme sylkeneet olkapäämme yli, seisseet päällämme jos se vain auttaisi asiaa, mutta kun ei niin ei.
Vittu.
Äiti asia on hieman jäänyt taka-alalle. Saattaa olla että se feidautuu pois kuin katoava nuotti vaimetessaan tekee. Voi olla etten lähde sorkkimaan sinne suuntaan yhtään, mutta toinenkin vaihtoehto, eli yhteyksien otto on edelleen voimassa. Aion harkita vitun tarkkaan kaikkia osatekijöitä, ennen kuin teen ratkaisua mihinkään suuntaan. Voimakkaimmaksi vaihtoehdoksi on noussut veljien ohittaminen kokonaan ja suora yheydenotto äitiin puhelimitse, nyt kun sain numeronkin vakoiltua selville. Minulla ei ole hänelle mitään muuta asiaa kuin anteeksi pyyntö omasta puolestani. Ei muuta. En odota samaa liikettä hänen suunnaltaan, sillä se on turhaa. Tärkeintä on että olen saanut pyytää anteeksi omaa virheellistä toimintaani häntä kohtaan ja siis se, että minulle jää aioista hyvä maku siksi, että olen hoitanut asian. Katsotaan nyt rauhassa minkä ratkaisun tuleva viikko tuo tullessaan. Olen lomalla ensi viikon ja olen päättänyt, että puolivälissä viikkoa on toiminnan aika, tai sitten ei. Katsotaan ihan rauhassa.
Tietynlainen melankolisuus, surumielisyys on jäänyt minusta pois. Paniikkikohtauksia ei ole juuri ilmennyt. Jonkin verran ahdistuskohtauksina itse pitämiäni oireita edelleen on, mutta niiden kanssa pärjää kyllä. Hyponatremia on melkein takana ja toipuminen on ollut uskomattoman nopeaa. Jos olisin viisikymppinen, jonne ei enää paljoa matkaa ole, voisi tilanne olla ihan toinen. Terveydentilan yleinen tasapainottuminen ja paraneminen ovat asioita jotka saavat minut hieman hämilleni. Uskomatonta miten nopeasti kaikki voi muuttua. Parissa viikossa. Uskomatonta. Vaikka olin kovasti lääkkeitä vastaan ja halusin kaikki lääkkeeni pois ei ole realismia. Lääkäreiden mukaan saatan syödä lääkkeitäni lopun elämääni. Se on vain asia joka täytyy hyväksyä ja jonka kanssa tulee oppia elämään. Mikäli lääkkeillä saadaan parannettua elämänlaatuani näinkin merkittävästi, olkoon asia sitten näin.
Raittius on pitänyt ja on vahvalla pohjalla. Hoidan sairauttani säännöllisesti AA-ssa ja se toimii. Jos jättäisin hoidon sikseen olisin nopeasti takaisin juomisen juoksuhaudoissa. Olen siellä ollut ja selviytynyt, jota pidän todellisena ihmeenä. Teen neljättä askelta kirjallisesti. On rankkaa kohdata itsensä niin suorasukaisen alastomana, rehellisesti. Luonteen viallisuuksien maalailu on henkisesti raskasta hommaa, mutta se on tehtävä. kaunaluettelon fyysinen näkeminen on tuskaisaa, mutta osoittaa minun olevan ihminen. Menneisyydessä on poltettu kaikki mahdollinen joka suuntaan. Tulevaisuus on tärkeämpi ja se, että pystyisi elämään siten, ettei kaunaluetteloon tulisi enää yhtäkään nimeä on se haasteellisin tehtävä. Tässä on mahdollisuus hyvään tasapainoiseen elämään ja vain ja ainoastaan raittius voi sen taata. Olen edelleen yhden huikan päässä juoksuhaudoista. Kuulen luotien vinkunan, näen taistelukentän silmänurkastani, mutta vain ja ainoastaan täydellinen pitäytyminen alkoholista pitää minut sieltä pois. Kuten hyvä toverini monesti on sanonut: Tänäänkään ei ole tarvinnut kusettaa, varastaa, huorata, eikä juoda ja jos huominen menee puoliksikaan näin hyvin olen turvassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti