Katkokävelyä, Ote sairaskeromuksesta osa II

Klo 04:01 Ei nukuta, eikä ole nukuttu pariin yöhön. Huoli painaa. Elämä on sanovat. 30 v jälkeen alkaa alamäki.

Katse suuntautuu ulos ikkunasta. Katulampun oranssi valo muuttaa maisemaa mattamaiseksi, karuksi. valon vaikutus riisuu maiseman alastomaksi ja paljaaksi, herkäksi ja satumaiseksi. Mänty seisoo valokeilassa yksinään kuin minä nyt ajatusteni kanssa. Mielessä käy, että tuosta saisi julmetun hienon valokuvan, mutta kamera pysyy laukussaan, kaapissa, visusti. Hetken sitä miettii että nämä ovat niitä pieniä sekunteja, joita ei saisi kuvaajana hukata. Ei motivoi, tai liikuta. Dokumentti jääköön ottamatta. Vitut minä jaksa. Roope istuu ikkunalaudalla koipi kohti kattoa ja peseytyy. Kissa siis. Mietin kissan notkeutta ja sulavaa kropan hallintaa. Käy mielessä että lieneekö notkeampaa eläintä kuin kissa? Roope antaisi hienon kolmilotteisuuuden kuvaan. Voisi tarkentaa joko kissaan jolloin kuvasta tulisi utuisen tuntuinen oransseine maisemineen, tai mäntyyn jolloin kissa jäisi etualalle hahmoksi, joka antaisi kuvalle melkoisen säväyksen. Ei jaksa, eikä huvita. Väsyttää ja vituttaa yhtä paljon. Saamattomuus ja alakulo eniten.

Kävelin viikon alussa 900 m dösäpysäkille. Matkalla piti pitää kolme kolmen minuutin pituista taukoa. Jalat kramppasivat ja menivät maitohapoille, eivätkä jalkojen lihakset rentoutuneet vaikka kuinka yritti. Kipu tuli viimeisellä tauolla kuin nyrkki vasten kasvoja. Se löi tajuntaan sellaisella voimalla, että silmissä näkyi tähtiä, heikotti ja pyörrytti. Kyynel tuli silmään silkasta kivusta. Epäusko iski tajuntaan. Mitä vittua nyt tapahtuu? Huomasin jälkeen päin että kivun iskiessä olin purrut hampaat yhteen niin lujaa, että kasvolihakset olivat kipeytyneet leukojen lihasten alueelta  ja takimmaisia hampaita pakotti. Mielessä kävi että oliko tämä tässä? Ambulanssi? Veritulppa? Aivojen palattua kiertoradalta ymmärsin että olisin historian ensimmäinen henkilö, jolla veritulppa iskisi molempiin alaraajoihin samaan aikaan.

Loppumatka meni tuskassa jalat puupalikoina. Olen tällä hetkellä fyysisesti elämäni parhaassa kunnossa. Yhtäkkinen romahtaminen säikäytti. Dösämatka töihin ottaa 50 minuuttia, jonka aikana jalkojen lihakset eivät rentoutuneet ollenkaan, vaikka yritin niitä hieroa. Mieleen ei tietenkään edes tullut, että tässä ei taida olla työkuntoinen, mutta terveydenhuollon ammattilaisena tiesin että tämä olisi lyhyin matka lääkäriin. Työsuhde-etu, joka on auttanut minua monesti kaikissa tilanteissa, kun elämä on tarjonnut huonointaan.

Hyponatremia. (alhainen veren natrium) Lievä hyponatremia on aika yleinen vaikeissa sydän- ja munuaissairauksissa, eikä siihen yleensä liity mitään oireita. Jos veren natriumpitoisuus laskee alle 125 mmol/l, alkaa esiintyä väsymystä, voimattomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia ja lihaskramppeja. Jos natriumpitoisuus pienenee vielä vähäisemmäksii (alle 120 mmol/l), alkaa esiintyä lihasheikkoutta, yleistä kouristelua ja sekavuutta. Tavallisimmin hyponatremia johtuu veden liiallisesta kertymisestä, joka liittyy vesihormonin vaikutuksiin. Aivolisäkkeen erittämä vesihormoni (vasopressiini, antidiureettinen hormoni) vähentää munuaisissa veden erittymistä, jolloin vettä jää tavallista enemmän elimistöön. Vesihormonin eritys voi voimistua monesta syystä. Voimakas pahoinvointi tai kipu lisää sen erittymistä, jolloin hyponatremian vaara suurenee. Joissakin sairauksissa vesihormonia erittyy liikaa. Myös eräät lääkkeet lisäävät vesihormonin tuotantoa tai voimistavat sen vaikutuksia munuaisissa.

Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00858 

Veren p-ck arvo (Kreatiinikinaasi) : (Miehet: 18–49 vuotta 50–400 U/l (yksikköä litrassa)

Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk03141

Eli arvon pitäisi olla max 400 ja minulla se on 1886, joten on hieman kohollaan. Lääkärini mukaan tuossa 800 korvilla alkaa joillakin ihmisillä olla edessä tilanne, ettei ilman kyynärsauvoja liikoja kävellä. Kuten ylempänä totesin, olen elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa, joten siksi tässä vielä kävellään ja käydään töissä. Kaikesta huolimatta mitä olen tännekin vuodattanut, niin uskon olevani myös henkisesti tällä hetkellä voitolla. Itsetunto ja itsensä tuntemus ei ole koskaan ollut tällä tasolla. Huoli on kuitenkin kova, sekä pelko. Vaatii melkoisesti henkisiä voimavaroja, ettei anna itsensä joutua paniikkiin, jossa somaattinen kropan tutkiminen johtaisi melko varmasti sairaalaan ja päivystykseen, joten pakko antaa itselleen hieman krediittiä.

Syytä on vaikea tietää vielä, ennen kuin kontrolliaika on ollut ja arvoja tarkisteltu uudestaan. Todennäköisin syy on lääkitys, jossa cipralex ja absenor ovat sellaisia jota saattavat nostaa ko arvoja. Eli vikaa on kahdessa paikassa. Minua hoitaneessa tahossa, jonka olisi pitänyt jatkuvasti tarkkailla arvoja, sekä itsesssäni kun tiesin tämän itsekin. Sitä on kuitenkin ihminen molemmissa päissä ketjua, joten on helppo antaa uskoa siihen, että hyvinhän tässä menee. Annostukseni on kuitenkin niin iso, että nyt akuutisti minua hoitanut lääkäri  totesi annostuksessa olevan ehkä hieman liikaa. Lääkkeet vaikuttavat munuaisten toimintaan, jotka säätelevät kehon nestetasapainoa, joka on nyt siis häiriintynyt. Munuaiset ovat herkkä paikka, joten toivotaan ettei pysyvää haittaa ole syntynyt.

Kuollut mies kävelee

Olen kuollut henkisesti moneen otteeseen ja aina noussut takaisin kummittelemaan. Voisin olla kuollut useiden läheltä-piti-tilanteiden vuoksi juoma-aikojen juoksuhaudoissa. Vittu tässä sätkitään. Turha on tulla minulle elämänkään vittuilemaan, sillä minä katson kortit aina loppuun asti ja nyt tarkoitan sitä, että kaikki keinot ovat käytettävissä. Vastapuoli ei ole vielä koskaan ollut valmis katsomaan viimeistä kättä. Minä olen ja siksi tässä vielä kärvistellään. Joskus elämä, tai joku muu saattaa katsoa viimeisenkin käden, mutta olen valmiina. Antaa tulla vaan, sillä aina olen kävellyt paikalta itse pois. Jos käy toisin päin, niin olen lähtenyt saappaat edellä. Sille on vastustajankin annettava arvoa.

Lopuksi

Olen turvassa, sillä se jumala joka minua suojelee antaa minulle juuri sellaisen kohtalon kuin olen ansainnut. Ilman AA-ta en olisi tässä uskossa, joka on minun näköiseni. Sillä ei ole mitään tekemistä raamatun kanssa, vaan minun jumalani on meissä kaikissa. Kaikista ihmisistä huokuu jotakin. Toisista myötätuntoa ja toisista vihaa. Suurimmasta osaa huokuu inhimillisyys ja toisista välittäminen. Juuri tässä edellä mainitussa on minun jumalani. Hyvässä tahdossa ja inhimillisyydessä, rakkaudessa, välittämisessä, hellyydessä, sekä sydämessä.