ÄITI
Aluksi pakollinen ote sairaskertomuksesta:
Uneton yö. Poltin naama harmaana tupakkaa. Tyynessä ilmassa savu teki kauniita kiehkuroita kadotessaan taivaalle. Seurasin ilmiötä kiehtoutuneena ja tein muutaman epäonnistuneen savurenkaan. Ei suju ei, mutta pentuna sujui. Aloitin homman kaksitoista vuotiaana mutta oikeasti ammattilaiseksi ryhdyin viisitoista kesäisenä. Olen päättänyt että tämä loppuu kunhan saavutan jonkinlaisen tasapainon. Tasapainon siinä mielessä että lääkitykseni alkaa ollaa historiaa. Siihen suuntaan ollaan menossa.
Psykiatrin viimeinen konsultaatio oli torstaina. Absenor ammutaan alas kolmessa päivässä mikä on melko rohkea liike. Tilalle tulee surmontil, joka on vanhan ajan psyykelääke masennukseen, sekä unettomuuden hoitoon. Toiseksi lyötiin mukaan melatoniinia, joka on kehon itsensä tuottamaa ainetta, joka on vain laitettu lääkkeen muotoon. Nyt alkaa kuulostamaan jo hoidolta, joka on nimenomaan minun ongelmiini suunnattua, ei psykpolilla hakuammuntana kokeiluluontoista arpomista, josta lopulta sain siis hyponatremian. Surmontililla on hoidettu unettomuutta pitkään ja lääkkeellä on pitkän historiansa vuoksi referenssiä tarpeeksi. Melatoniini ohjailee mös serotoniinin tuotantoa, joka minulla on persiillään ja tästä johtuu siis paniikki / ahdistuneisuushäiriöni. Vuoden vaihteessa harkitaan ketipinorin alas ajamista.
Nyt mennään siis seuraavalla kokoonpanolla: Surmontil 50mg, ketipinor 200mg, cipralex 22,5mg, serotonin 5mg, diapam 5mg (tarvittaessa, eli paniikkikohtauksen iskiessä)
Miksi minä kerron tämän kaiken näin avoimesti koko universumille? Koska minä tiedän faktaksi että siellä lukijoiden puolella on ihmisiä joilla on saman tyylisiä sairauksia / ongelmia kuin minulla. Jos sinulla on absenor / cipralex yhdistelmä, eikä sinulla ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä kehoittaisin vakavasti kysymään lääkäriltä lääkityksen oikeellisuudesta. Voin kertoa että hyponatremia ei ole hauska sairaus. Oikeasti.
Torstain ja perjantain välinen yö meni persiilleen komeasti, koska uudesta lääkityksestä johtuen menin hieman pillereitäni lajitellessani sekaisin ja unohdin ottaa ketipinorit. Tämä tarkoitti sellaista ahdistuksen, panikoinnin, unettomuuden ja levottomuuden yötä etten nukkunut minuuttiakaan, vaan marssin ympäri kämppää fleecehuovasta kyhätyssä toogassa ja poltin niin paljon tupakkkaa, että keuhkosyöpä ja humppakuolema, sekä lusikkanurkka on taasen paljon lähempänä. Vittu.
ÄITI
Toinenkin syy unettomaan yöhön löytyy. Kusti kippasi luukusta helvetillisen kolinan, mainospinon ja normaalien laskujen joukossa kirjeen, joka veti hiljaiseksi. Keskisuomen-maistraatti. Mitä vittua kysyi mieleni? Mitä vittua kysyin minä ääneen fleecetoogassa, joka päälläni muistutin Julius Caesaria? Tämä vaati tupakkaa, sillä tiedän maistraatin lähestyvän vain kuolemantapauksissa, tai tilanteessa, jossa omainen on menossa siihen suuntaan. Kyse on äidistäni, jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä 22 vuoteen, joka sekin oli hetkellistä, enkä ennen sitä hetkeä ollut häntä tavannut kuin silloin, kun hän synnytti minut. En usko että tuolloinkaan hirveästi kekustelimme ja faktahan on että hän poistui sairaalasta heti kun alapää oli kursittu läjään. Näin luin sosiaaliviraston papereista joskus 19 vuotta sitten. Hän palasi lopulta minut hakemaan tuhoisin seurauksin. Jälkiviisaasti voitaneen kyynisesti todeta, että olisi jättänyt sinne. Alkutaipaleeni olisi ollut hieman helpompaa.
Äitini on nyt 65 vuotias, eli ei mikään ikäloppu. Tosiasia kuitenkin on, ettei hän enää pysty huolehtimaan asioistaan, vaan hänelle etsitään edunvalvojaa. Maistraatti suosittelee julkista edunvalvojaa, josta olen osittain samaa mieltä, sillä pikkuveli-puolellani on hänen suuntaan eniten intressejä, joten asiassa täytyy ottaa hänen mielipiteensä huomioon. Homma menee vähintäänkin mielenkiintoiseksi. En ole ollut pienempään velipuoliskooni missään yhteyksissa yhtä pitkään aikaan kuin äitiinikään. Isoveli-puoleni tapasin joskus 15 vuoota sitten ja tämä on vain arvio, sillä vuodet juoksevat nopeammin kuin haluaisikaan, eikä tässä pysy oman ikänsäkään perässä ilman laskutoimitusta kaavalla: 2011-1972=39
Jännittää. Molempiin veljiin pitäisi ottaa yhteyksiä. Saattaa olla ettei pienempi veljeni halua olla missään tekemisissä kanssani, kun viimeinen näkeminen ei tapahtunut positiivisissa merkeissä, johtuen siitä että minun piti kertoa hänelle ettei ota elämäänsä samaa suuntimaa kuin minä aikanaan otin, sillä se pilasi suurimman osan nuoruudestani rikosrekisterin ja korvausvelvollisuuksien vuoksi. Isoveljeni taasen on erään mopokerhon liivimiehiä ja ottanut oman tiensä elämäänsä, jonka vuoksi katkoin tiedostaen suhteeni häneen, sillä tiedän sen elämäntavan johtavan ei mihinkään, paitsi ennenaikaiseen hautaan, jonne minulla ei enää ole kiirus.
Äiti. Niin. Koko ikäni aina tuonne 35 vuotiaaksi olin hänelle saaatanan katkera ja syytin häntä kaikesta. Tämä oli väärin ja AA ohjelman mukaan opin prosessoimaan tunteeni ja olen antanut anteeksi, sekä haluaisin pyytää häneltäkin anteeksi, jos hän kokee että olen häntä vastaan vääryyttä tehnyt, mitä kyllä olen. Mietityttää mikä äidillä on vikana, nuorella ihmisellä? Kaikesta tapahtuneesta ja menneistä huolimatta hän on äitini, eikä maailmankatsomukseeni kuulu sellainen ajatus, että kukaan joutuisi viettämään vanhuuttaan yksin, kuolemaan yksin, vailla että kukaan välittäisi. Tämä on mahdollista sillä tiedän hänen polttaneen sillat ja lapin perässään, kuten itsekin olen osittain tehnyt. Katsotaan maltilla mitä tuleman pitää. Maanantaina olen viisaampi kun saan maistraatista kiinni ihmisen joka asiaa hoitaa. Eilen hän ei ollut tavattavissa.
Lopuksi haluan kiittää vaimoani siitä loputtomasta tuesta jaa maltista, sekä ymmärryksestä minua kohtaan. Kello on nyt 06:15 lauantai aamuna ja kuulen hänen kääntyilevän sängyssä, koska häntä häiritsee tämä saatanan näpyttely, jonka aneeminen kaksisormijärjestelmäni aiheuttaa.
Kiitän myös raittiudesta, sillä ilman sitä minulla ei olisi mitään.
Varmasti paljon ajatuksia herättävä tuo äitiisi liittyvä viesti. 65-vuotias on vielä aika nuori, mutta toisaalta elämä vanhentaa ja kaikesta päätellen äitisi ei mitään erityisen ihmistä säästävää elämää ole elänyt. Biologinenside ihmisiin, joihin ei ole mitään kontaktia tulee esille juuri noissa tapauksissa. Äidin kohtaaminen ei varmasti ole helppoa, mutta veljien kohtaaminen tämän asian puitteissa on varmasti myös vaikeaa. Toivottavasti pääsette asiasta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.
VastaaPoistaJa lopuksi, ei kannata kuitenkaan olettaa, että ikä jotenkin jalostaisi ihmistä ja saisi tämän kaipaamaan läheistensä seuraa. Vaikka sinun maailmankatsomukseesi ei kuulukaan, että ihminen joutuisi kokemaan yksinäisen vanhuuden ja kuoleman, se saattaa olla asia, jota äitisi haluaa.
Voimia sinulle ensi viikkoon!
Kiitos paljon todella minulle arvokkaasta kommentista. En ole todellakaan osannut ajatella asiaa tuolta kannalta. Voi olla, että kukaan muista osapuolista ei halua olla kanssani missään tekemisissä, joten pisti kyllä pohtimaan mien tässä käy..
VastaaPoistaÄitiäni aion käydä tapaamassa, mikäli hän niin haluaa. Jos ei, niin minun täytyy vain oppia elämään tämän asian kanssa. Mikäli äitini on niin huonossa kunnossa, ettei hän pysty kommunikoimaan kanssani, saattaa se groteskilla tavalla helpottaa tapaamista. Kauhea ajatus, mutta näinhän se menee.
Kaikki osapuolet ovat polttaneet siltoja takanaan, joten voi olla että minkäänlaista yhteisymmärrystä asiassa ei saavuteta. Asiaa täytyy lähestyä niin monelta kantilta kuin mahdollista, että on sitten henkisesti valmis niin moneen aspektiin kuin mahdollista.
Lopussa tulee eteen välttämätön, eli äitini poistuu tuonpuoleiseen. Tuolloin varmasti jollakin tasolla tulevan surun ja mahdolisesti huonojen sisasusten välien vuoksi hautajaisista saattaa tulla melkoisen rankkaa koettavaa.
Kiitos paljon Reflection! Annoit minulle uuden näkökulman ja paljon ajateltavaa. Huomenna soitan maistraattiin asiaa hoitavalle henkilölle. Tuolloin ehkä saan kuulla jotakin infoa siitä, mikä tilanne todellisuudessa on. Täytyy tässäkin asiassa varautua siihen, että äitini on saattanut kieltää tietojen antamisen ja pyytänyt saada olla meiltä kaikilta rauhassa.