Oletko koskaan luopunut toivosta, heittänyt elämäsi menemään ja haistattanut vitut kaikelle? Oletko ollut pohjalla? Nyt tarkoitan niin syvällä ettei valo syvyyteen enää pääse. Oletko koskaan tuntenut itsesi niin huonoksi ja epäonnistuneeksi, toivottomaksi tapaukseksi, siten ettet enää löydä muuta tapaa ratkaista kaikkia ongelmiasi kuin ottaa oman henkesi? Tappaa itsesi hyppäämällä junan alle? Raitiovaunun? Sillalta?
Juomalla itsesi hengiltä? Minä olen.
Miksi olen vielä elävien kirjoissa, vaikka kaikki edellinen on tätä kaikkea vastaan? AA Nimettömät alkoholistit toveriseura sen minulle teki. Ihmeen. Raittiuden ihmeen. Elämän lahjan, halun selvitä. Uskon. Uskon korkeampaan voimaan kuin itseni, jumalaan sellaisena kuin hänet käsitän.
Aikanaan kun tämä blogi alkoi ensimmäistä kertaa kävin läpi raittiuden taistelua, etsin keinoa selviytyä. Tuolloin tekstit olivat rankkoja kertomuksia mielen myllerryksistä, syiden hakua mieluummin muualta kuin itsestäni, sekä totaalista voimattomuutta itseäni kohtaan. Kun nyt aloitan uudestaan käyn läpi samoja asioita kolme vuotta raittiina olleen ihmisen silmin. Asiat ovat samoja, mutta näkemys on muuttunut. Lopetin blogin ajatuksella ettei kukaan jaksa lukea jo raitistuneen alkoholistin jorinoita, mutta taisin olla väärässä. Kesti monta vuotta ymmärtää tämä ja saada takaisin palo ja halu luoda maisemia uudestaan. maisemia mielestäni, joka on kehittynyt ja kasvanut, mutta välillä yhtä musta kuin tuolloinkin. En kaunistele vaan kirjoitan asiat suoraan. Joukossa on paljon kirosanoja sekä kieliopivirheitä.
Kuten tuolloin tulee joukkoon myös valokuvia. Minulla on toinen blogi niiden julkaisuun mutta täällä julkaistavat kuvat olisi tarkoitus sitoa tähän blogiin kirjoitetun maiseman jatkoksi, dokumentiksi mieleni kuvista. Valokuvaus on intohimoni kuten se oli jo aikanaan blogia pitäessäni, taidot ovat toivottavasti kehittyneet:) Ainakin kalusto on.
Matka rikollisesta laitostuneesta sirpaleisesta lapsuudesta / nuoruudesta yhteiskuntakelpoiseksi työkykyiseksi ihmiseksi on ollut pitkä. Tuntuu oudolta sanoa, mutta tämä lähes kolme vuotta raitista aikaa on ollut niistä se, jossa olen kasvanut eniten. Sisäinen rauha on löytynyt, mutta sielunrauhaa ei. Pelkoja on paljon, lähinnä paniikkihäiriöni vuoksi. Lista on pitkä. Paniikkihäiriö, keskivaikea masennus, unettomuus, seksuaalinen haluttomuus, ahdistus, alkoholismi, ovat raapaisu pitkästä ja loputtomasta listasta.
Toivotan sekä vanhat että uudet lukijat mukaan repaleisen elämäni tarkasteluun. Joku toivottavasti saa tästä jotakin, ainakin itse saan.
Kimmo, alkoholisti
Tänäänkään ei ole tarvinnut, kusettaa, varastaa, hyväksikäyttää, huorata, eikä juoda, josta olen kiitollinen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti