Kypäräkorjaamolla
Ensimmäinen kontaktini lääkäriin näine kaikkine oireineni oli A-Klinikalla, josta katkonappien lisäksi tuli tuomio paniikkihäiriöstä. Oikea diagnoosi. Epäily kaksisuuntaiseta mielialahäiriöstä ei enää ollutkaan oikea diagnoosi, ainakaan juuri tuolla hetkellä. Hoitoni siirrettiin Malmin psykpolille jossa epäily kaksisuuntaisesta pommitettiin alas ensimmäisellä istunnolla. Muutoin hoitoni jatkuin melko moitteetta, kävin juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, josta oli paljon apua. Kolme kertaa kävi kuitenkin niin, että kun saat luottamuksen rakennettua hyvälle tasolle hoitaja vaihtuu. Kolmas kerta riitti ja ilmoitin että se oli tässä. Ainakin tässä muodossa. Kohdallani traumat, oma seksuaalinen käyttäytyminen ja masennus olivat minulle vaikeita aiheita, enkä jaksanut aloittaa uuden ihmisen kanssa alusta.
Kuuteen vuoteeen lääkkeitäni ei tarkistettu lukuunottamatta alun säätöjä, joilla annostus saatiin oikealle tasolle. Kuuteen vitun vuoteen? Lääkitys tulis tarkistaa kerran vuoteen, tai niin usein kun on tarvetta. Lääkärini oli idiootti. Epäpätevä vitun mulkku. Minulle on sama kantautuuko tämä sinne asti ja jos se niin tekee niin hyvä on. Joka ikinen kerta kun uniongelmien vuoksi pyysin että voitaisiinko jotakin tehdä oli mutiseva vastaus "jos nämä lääkkeet tuovat sinulle tasaisen hyvän olon, niin en näe syytä niiden muuttamiseen" Mulkku.
Paniikkihäiriöni ei ole julkisen paikan pelkoa, tunnetta että on päästävä pois. Minulta ei jää ostolset kassalle kun on päästävä ulos, kuten sairauden yleisin muoto on. Minulla se on somaattista kropan tapahtuminen sairaalloista seuraamista kuoleman pelolla, ahdistuksella, hapen puutteen muodossa ja lopuksi tämän kaiken jälkeen epileptisenä lattialla sätkimisenä. Aah kuinka onkaan ihana olla terve.
Lopulta vittuunnuin / väsyin oikein huolella. En nukkunut kahteen kuukauteen neljää tuntia enempää yössä. Työni hoidin kuitekin moitteetta mikä on kyllä melko saavutus. Marssin työterveyteen ja sain neljän käynnin konsultaation talon johtavalle psykiatrille, jolla on vaativan tason traumojen hoitoon vaadittava koulutus. Oli uskomatonta miten hän ymmärsi tilitystäni niinkin helposti. Lääkitystäni muutettiin välittömästi, mutta nyt epäily kaksisuuntaisesta tuli taas esille. saatan siis sairastaa sitä ilman maanisia jaksoja. Depressiivisessä osiossa uin vastavirtaan jatkuvasti. Lääkkeiden muutoksen painopiste asetettiin nukahtamiseen, joka menikin laakilla kuntoon. Paniikkihäiriöni somaattisuus alkaa aina nukkumaan mennessä, jolloin kuoleman pelko tuhoaa mahdollisuuden nukahtaa. Aina kun meinaan nukahtaa säpsähdän hereille sydämen tykytykseen tai pelkoon siitä että verisoni katkeaa päästä, tai hapen puutteeseen, ahdistukseen. Tuntuu kuin joku istuisi rinnan päällä, happi ei kulje ja sydän menee rauhalliseen 200 per minuutti tempoon.
Psykiatri kuunteli vaimoni ja minun jutustelua rauhallisesti. Kerroimme että kimmolla on kertakaikkiaan hankalaa. Hän oli samaa mieltä, muttei passittanut lapinlahteen pelaamaan pingpongia. Uskomattomalla tarkkuudella hän osasi tarttua juuri oikeisiin asioihin. Tissin puute nousi esille ja hän tuomitsi minun kärsivän inhalaatio-ahdistuksesta. Googlatkaa vaan, mutta ei sieltä paljoa löytynyt. Eli äidin lämpöä ei ole tullut, turvallisuuden tunnetta, tissiä, tuudittelua, normaalia lapsen ja vanhemman välistä lämpöä. Kun minut on otettu hetkeksi vauvana syliin ja laitettu takaisin punkkaan hoitajan siirryttyä seuraavaan apua tarvitsevaan kaikki normaali äidinrakkaus on jäänyt minulta vajaaksi.
Absenor, ketipinor, Cipralex, Diapam, Imovane
Tämän neljän käynnin jälkeen olisi tarkoitus löytää terapeutti, jolla on vaativaan trauma-hoitoon tarvittava koulutus. Tämä ei tule oleman helppoa. Pikaisen luettelon läpikäyminen on osoittanut sellaisten olevan harvassa. Toivon kuitenkin sellaisen jostakin saavani, sillä nyt 39 vuotiaana tuntuu että on nämä pakko joskus käydä läpi sellaisen henkilön kanssa, joka osaa liittää narujen päät yhteen. Hoitosuhdetta Malmin psykpoliin ei kuulemma kannata katkaista. Arveluttaa melkoisesti mutta luulen psykiatrin tietävän mistä puhuu. jatketaan, mutta kun siellä lääkärinäni on päidetieteiden erikoislääkäri, luulen hoitoni jäävän sen vuoksi vajaaksi. Imovane ja Diapam ovat kirosanoja, joita hän edes omaa sanavarastossaan. Toivon että saan lääkkeni työterveydestä, löydän terapeutin joka voi myös ottaa lääkityksen haltuunsa, mutta pelkään malmilla lääkehoitoni katkeamiseen jälleen kertaalleen, sillä siellä tuskin ollaan niin valmiita kirjoittamaan sellaisia lääkkeitä, joita on mahdollisuus käyttää väärin. Onhan siihen ajatuksen tasolla perusteet. Olen alkoholisti eli siis päihteiden väärinkäyttäjä. Toivon kuitenkin että hyväksi havaittu lääkitys työterveydessä todettaisiin kelvoksi myös malmilla, eikä reseptien uusinta olisi sellaista saatanan vääntöä, että pitää taas joutua kärsimään jonkun idiootin yksisilmäisestä näkemyksestä, silkasta laiskuudesta ja haluttomuudesta katsoa metsää puilta. Hankalaa on.
Psykiatri sanoi myös asian joka jäi kaikumaan korviini pidemmäksi aikaa. "Mieti asiaa siltä kannalta että sinä olet selviytynyt, työkykyinen ja täysipäinen. Psykpolin asiakkaathan eivät sitä ole, joten olet heille oikeastaan tapaus joka on jo parantunut, eikä siellä oikein tiedetä mitä kanssasi pitäisi tehdä. Olet terve" Terve? Kyllä sitä minä olen. Minulla on ongelmia kyllä mutta muuten minulla ei ole hätää. Jokainen käy jossakin välissä elämäänsä jonkin isomman kriisin läpi, joten en poikkea säännöstä muuten kuin luovimalla kriissistä toiseen. Vituttaa välistä melkoisen ankarasti. Sitä pitää itseään melko epäonnistuneena ihmisrauniona. Kun viettää laatuaikaa oman päänsä kanssa on se kuin tanssitaisi ihan liian hyvännäköistä naista. Ihmettelet vain ette hei, mitä vittua nyt tapahtuu? Miksi tämä mimmi tanssii kanssani? Ja hei mitä vittua kun en osaa tanssia? Mistä nyt tuulee. Kuuleetteko tuon äänen vai onko se pääni joka minulle juttelee?
Kimmo, alkoholisti ja raittiina tänäänkin josta olen kiitollinen
Tuli tässä mieleen niin sinun, kuin parin muunkin tutun kohdalla, että lääkäreillä näyttää joskus menevän puurot ja vellit sekaisin. Alkoholismi on sairaus, mutta joskus se on sairaus, jonka puhkeamiseen on jokin muukin syy kuin liika viinan juonti tai addiktiotaipumus. Siksi sitä alkuperäistä sairauttakin pitäisi hoitaa, vaikka sitten lääkkeillä. Joskus lääkkeitä tarvitaan siihen, että alkuperäistä vaivaa pystytään edes lähestymään, saati hoitamaan.
VastaaPoistaJuuri näin. Minä tulin alkoholistiksi löytämällä krapularyypyn, mutta koko ikäni olen ollut aina huono juomaan viinaa. Kun muut lopettivat saattoi minulla mennä päivä pitempään. En ole koskaan koskenut yhtä kannabiskokeilua enempää huumeisiin, en ole juonut ja käyttänyt lääkkeitä samaan aikaan. Juodessani otin selvää voinko ottaa paniikkihäiriööni tarkoitettuja lääkkeitä kun kurlaan. Jos vastaus oli kielteinen en niitä ottanut. Pelkään lääkkeitä. Pelkään niidenkin tekevän jotakin keholleni ja aina uuden lääkkeen astuttua kuvioihin saan ne otettuani aina paniikkikohtauksia, kunnes mieli tottuu että hei, en tähän kuole.
VastaaPoistaNukahtaminen on mahdotonta. Minulle on lyöty kouraan sellaiset uninapit, joiden saatesanoiksi on annettu että "näillä tippuu hevonenkin" No en tippunut. Nyt kun diapam määrättiin illaksi ennen nukkumaan menoa kaikki muuttui. Somaattinen kropan seuraaminen on hävinnyt. Nukahdan helposti joka on aivan mahtavaa näin pitkän oireilun jälkeen. Ongelmana on enää se, että uni ei jatku koko yötä, vaan herään nelän jälkeen kukkumaan.
Olet oikeassa siinä että monitasoisen sairauden hoitamiseen tarvitaan kaikkien oireiden hoitamista ja huomioon ottamista.