Kypäräkorjaajalla jälleen. Tunnelmat ovat sekalaiset kun nuppi on kuin haminan kaupunki, eikä oikein meinaa pystyä jäsentelemään niitä asioita joita toisen puolitoistatuntisen aikana käytiin läpi. Kaksisuuntaista ei kuitenkaan ole, johtuen maanisten jaksojen puuttumisesta ja jos sellainen olisi, olisi maanisuus jossakin välissä nostanut rumaa päätään. Masennus on ja paniikkihäiriön tilalla saattaa olla ihan ahdstuneisuushäiriö, joka kohtauksen sattuessa nostaa paniikkikohtausen esille. Kuulostaa viisaalta, mutta sekoittaa jos sekavaa päätä lisää.
Nukahtamisen pelko. Jo se, ettei minulle rääkyvänä käärönä ole lyöty tuttia suuhun on saattanut aiheuttaa sellaisen turvattomuuden tunteen, joka aiheuttaa nukahtamisen pelon. En osaa rauhoittua ennen nukahtamista ollenkaan. Pelko jäytää taustalla prosessiaan ja somaattinen kropan seuranta kruunaa tilanteen. Ihmisellä on vaikeata. Vittu sentään. Minulle on saatettu myös vauvaikäisenä tehdä väkivaltaa. Rääkyvän käärön kuristaminen tai voimakas ravistelu vaiennus tarkoituksessa tulevat kyseeseen. Mystinen inhalaatio-ahdistus on noussut sanana koko ajan esille. Turvattomuuden tunne siis laukeaa aina nukkumaan mennessä.
Lääkkeet ovat kaksisuuntaisen hoitoon painottavia ja sinällään eivät lopulta ole oikea lääkitys joka minulla tulisi olla. Ketipinor jota jotkut syövät jopa 1200mg illassa tulisi minulta ehkä tiputtaa pois ja samalla miettiä absenorin hyötyjä. Cipralex on oikea lääke ja sen nosto 30mg päivässä on vienyt oikeaan suuntaan. Diapam 5mg tarvittaessa, jos on ihan vitun vaikea yö on ollut parasta mitä lääkittykselleni on koskaan tehty, sillä se on ainoa somaattisuuden kokonaan poistava apu joka minulla toimii. Jos joudun sellaisen ottamaan kerran, tai kaksi viikossa ei määrä siis korkea ole.
Ihan huomiona korjaaja nosti esille ajatuksen että olenhan käynyt terapiassa jo viisi vuotta. AA-ssa. Vertaistuki on jo siis ollut olemassa ja olen ollut siinä aktiivisesti mukana. En ollut ollenkaan ajatelluta asiaa tältä kantilta. Minulla on kolme yhteisöä, koti, AA ja työyhteisö. Olen sosiaalisesti poikkeuksellisen lahjakas ja sovin helposti työelämään, sillä osaan luovia siellä olevissa jännitteissä. Tämä on totta. Parissa vuodessa mulkut ympäriltäni ovat kadonneet. Ensin pidin ne erossa minusta, mutta AA-n oppien mukainen itsetutkiskelu toi toisenlaisen ratkaisun. Voinko minä muuttua niin että he eivät häiritse minua? Voin ja tein sen. Oman käytöksen sovittaminen yhteisöön sen jokaisen jäsenen hyväksyminen sellaisena kuin hän on on ollut periaatteenani. Olen sovittanut itseni heidän luonteisiinsa tutkimalla miten minä voisin muuttua pärjätäkseni heidän kanssaan.
Kognitiivinen psykoterapia. Terapeutti tulisi löytää ja asettua jonoon, sillä vapaita terapeutteja ei ole. Minun seuraava aikani on kahden kuukauden päästä ja siksi pitäisi miettiä mitä terapialta haluan, eli mitkä ovat painopisteet ja että jaksanko sellaisen mielen tonginnan joka tulee olemaan vitun raskasta ja samalla hoitaa koti, työ ja AA siinä ohessa? Pakko jaksaa. Jos vielä jatkan elämääni ilman asioiden selvittämistä en voi toipua enempää ja se ei vain käy. Painopisteet haluan kahteen asiaan. mikä aiheuttaa nukahtamisen pelkoni kaikkine oireineen ja kuinka oppia sitä hallitsemaan? En usko että voin koskaan parantua vaivasta ainakaan lopullisesti joten oppia hallitsemaan ongelmaa on paras vaihtoehto.
Kaikista vaikeuksistani huolimatta minulla on raittius, jota ilman minulla ei olisi mitään. Se on todella paljon ja lopulta muut ongelmani ovat vain seurausta alkoholismista. Ennen kuin alkoholisoiduin ei minulla ollut näitä ongelmia, joten holismi laukaisi tämän kaiken.
Olen kiitollinen siitä etuoikeudesta että saan olla raitis. Se on kaikkein tärkeintä.
-Kimmo-
0 kommenttia:
Lähetä kommentti